Vaihdoin blogin nimen nyt sellaiseksi, että se heijastelee sijaintiani. Vaikka en suoranaisesti tulekaan kirjoittamaan elämästä Italiassa, ympäristö vaikuttaa kuitenkin kaikkeen – huomioihin, kokemuksiin, mahdollisuuksiin ja rajoituksiin – ja siksi siitä on hyvä olla tietoinen.
Italia sopii melko hyvin ”hidastelun” näyttämöksi. Täällä saivat alkunsa niin Slow Food kuin Cittaslow- liikkeet, joskin elämästä nauttimisen ja tietynlaisen joutilaisuuden ylistämisen juuret ulottuvat kauas kauas historiaan. Tämä on maa, jossa arvostetaan juuria, paikallisuutta, lähellä tuotettua ruokaa ja palveluita, käsityöläisyyttä, ja eletään elämää pienissä yhteisöissä ja kortteleissa, ja jossa esimerkiksi (pienet) kaupat sulkevat ovensa lounasajaksi keskellä iltapäivää avatakseen pari tuntia myöhemmin.
”[...]täällä keskityn asioihin enemmän. Lounas on Lounas, koti on Koti, perhe on Perhe. Viikonloppu on Viikonloppu, sunnuntai on Sunnuntai. Asioilla on merkitys.”, olin itse laittanut merkille melkein kolme vuotta sitten, kun olin juuri muuttanut tänne. Samanlaisia oli miettinyt amerikkalainen ystäväni, jonka kanssa aiheesta kerran keskustelimme. Italia oli hänen mukaansa kirjaimellisesti rauhoittanut hänen rytminsä.
Mutta, mutta. Italia ei ole täydellinen maa, ja juuri se (toisinaan räikeäkin) epätäydellisyys tekee elämästä täällä stressaavan. On työttömyyttä, joka tuo mukanaan taloudellista epävarmuutta ja huonoja työehtoja, hierarkisuutta ja kovaa kilpailua, joka pakottaa töissä olevat suuriin uhrauksiin, erityisesti ajallisiin. Lapset menevät kouluun kuutena päivänä viikossa ja saavat kotiin vietäviksi paljon läksyjä ja taitaa niitä riittää kesälomallekin. Yhä useampi pieni kauppa joutuu kilpailemaan suurten kauppakeskusten kanssa, ja yhä useampi kauppakeskus venyttää aukioloaikoja niin että yhä harvempi täällä enää pitää lounastaukoja vanhaan tyyliin.
Onko tässä kaikessa kyse koko läntistä maailmaa kiusaavasta talouskriisistä vai Italialle itselleen tyypillisistä ongelmista? Onko Italia vain ”eurooppalaistumassa” ja kaupallistumassa, jonkinlaisessa murroskaudessa? Onko se menettämässä jotain arvokasta vai onko se jokin jo menetetty?
Puitteet ”hidastelulle” ovat tààllà joka tapauksessa kauniit. Kuvat Ischialta neljän vuoden takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti