Jatketaan lapsilla - lainaus YLE:n sivuilta

                                                                    kuva

"Asiantuntija peräänkuuluttaa pienten lasten elämään kiireettömyyttä. Hänen mukaansa vanhemmat usein aliarvioivat oman merkityksensä lapselle. Hän toivoo, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa turhanpäiväiseen olemiseen ja spontaaniuteen.

- Olisi aikaa pysähtyä ja jäädä katsomaan vastaantulevaa koiraa tai paloautoa. Olisi aikaa jäädä katsomaan sitä paloautoa sen sijaan, että meillä on kiire johonkin havaintokykyä kehittävään harrastukseen."

Tàmmòisestà jutusta

Ja vois muuten varmasti tehdà hyvàà muillekin kuin vanhemmille ja lapsille. Tuo katsomaan pysàhtyminen nimittàin.

Hidas sunnuntai(lounas)

Söimme sunnuntailounasta maalaisravintolassa (italialaisittain agriturismo). Kuvissa ravintola ja tiluksia – ja taivaallinen emännän tekemä mansikkakakku, joka kruunasi pääasiassa tilan omista antimista koostuneen lounaan. Slow foodia parhaimmillaan – kaikki oli tuoretta ja maukasta ja mehukasta ja hyvää.

Palaamme kyseiseen paikkaan varmasti – päärakennusta ympäröi useampi hehtaari peltoja ja metsää, joita saa tutkia, ja joissa saa kierrellä – kun nousee ylemmäs kukkulalle voi kuulemma nähdä Napolinlahdelle asti. Näin kesähelteilla ajatus ei oikein napannut, mutta syksymmällä tai keväällä varmasti!

Oli ihanaa vaihtaa asfaltti hetkeksi tahan:

 

Kolmipäiväisen viikonlopun alku

Istuskella terassilla (varjoisalla!) lukemassa lehtiä ilman, että tarvitsee noudattaa minkäänlaista aikataulua.

Pieniä iloja

Viikonloppuna täällä alkoi puhaltaa tuuli Afrikasta, mikä tarkoittaa sitä, että on kuuma. On niin kuuma, että ajatukset ovat tahmeita ja on vaikea saada mitään aikaan. Ei pysty keskittymään.
                Olen kuumuudelle kuitenkin kiitollinen – se on irrottanut minut teknologiasta, ei huvita katsoa televisiota, sillä huoneesta tulee entistä kuumempi, eikä tietokoneellakaan tule oltua minimiä kauempaa, sekin nimittäin kuumenee ja alkaa poltella sormia.
                Kuumuus on pakottanut lepaamaan, olemaan vain. Heiluttelemaan viuhkaa ja katsomaan, missä kulmassa valo osuu appelsiinipuuhun, seuraamaan perhosten lentoa ja kuuntelemaan lintuja. Kun on kuuma, arvostaa pieniä asioita: kylmää lasillista vettä, kivilattiaa paljaiden varpaiden alla, ja sitä hetkeä kun puiden latvat alkavat heilua, ja tietää, että pian tuulen henkäys osuu itseen, ja sitten se osuu.
                Ihania ovat myös ne iltahetket, kun aurinko painuu alemmas, ja värittää kukkulat milloin oranssiksi, milloin vaaleanpunaisiksi, lopulta sinisiksi. Varjot pitenevät, värit syvenevät ja omaan käsivarteen voi koskettaa ilman, että käsi tarttuu ihoon kiinni. Illan hämärässä kesäinen luonto näyttää salaperäiseltä.

                                                Kukkulat ja silmilla nahtava kuumuus

                                             Illan helpotus

Appelsiinit

Hitauden toteuttaminen ja sen valitseminen nopeuden sijaan  näkyy pienissä asioissa – niin kuin vaikka appelsiineissa. Ostin tänään niitä kaksi. Otin ne esiin, kun olin syönyt, halkaisin ne ja puristin niistä mehut. Juoksutin mehun vielä siivilän läpi (en pidä hedelmälihasta!) ja – tadaa! – minulla oli tuorettakin tuoreempaa tuoremehua. Maistui hyvältä!

            Mehutölkin ostaminen olisi säästänyt hiukan aikaa, mutta toisaalta nopeus olisi syönyt vitamiineja ja hitaus toi mukanaan tiettyä rituaalinomaisuutta, josta pidän, ja jossa on jotain rentouttavaa.

 

Anti-stressi reseptini hitaaseen pääsiäiseen

-    Pitkänäperjantaina toteutin unilupa-päiväni (jollaisen vietin menestyksellä myös joululoman ensimmäisenä päivänä). Annoin itselleni luvan nukkua niin paljon kuin halusin, ilman herätyskelloa, ja myös mennä halutessani päiväunille mihin aikaan päivästä tahansa. Lisäksi kielsin itseäni suunnittelemasta mitään ja ajattelemasta mitään töihin liittyvää. Unta kertyi 11 tuntia.

-     Lauantaina siivoilin ja kiertelin sitten huoneita itsetyytyväisenä. Kaikki oli paikallaan, mikä auttoi omaa sisäistä oloakin. Illalla katsottiin muutama jakso The Big Bang Theoryä, sillä nauru on aina hyväksi.

-     Tänään syötiin pääsiäislounasta pitkän kaavan mukaan perhepiirissä, sen jälkeen lähdettiin miehen kanssa kävelylle. Raitista ilmaa, liikettä jaloissa, sää joka ei ollut liian kylmä eikä kuuma, hiljainen kaupunki, vain kahvilat ja kirkot olivat auki ja molemmista kantautui ääniä kaduille.

Nyt työasiat ovat kaukainen, haalea muisto vain. Ja vielä olisi huominen:

-     Mennään ystäviemme kanssa läheiseen pikkukylään kyläjuhlille ja moikkaamaan erästä toista ystäväämme. Tiedossa siis lisää käveleskelyä ja nauruja.

Tiistaina minun pitäisi olla uudestisyntynyt.

Miksi elää hitaasti?

Otsikon kysymykseen vastatakseni ja samalla blogini näkökulmaa selvittääkseni, lisäsin reunapalkkiin lempisitaattini, Mahatma Gandhin ”There is more to life than increasing its speed” (eli vapaasti käännettynä elämässä on  muutakin kuin sen vauhdin nopeuttaminen) . Nämä sanat sanovat minusta kaiken olennaisen oikeastaan kaikesta, enkä halua viedä huomiota pois niistä analysoimalla niitä sen pidemmälle.  

Miksi elämää pitäisi tosiaan hoputtaa ja mitä kohti?

Rukouksen keidas

Itselleni tutuimman ja läheisimmän kirkon takana, katseilta piilossa, on paikka nimeltä Rukouksen keidas. Pieni aidattu pala puutarhaa, ja sen kauimmaisessa nurkassa Padre Pion patsas. Ihmiset käväisevät siellä messun jälkeen, istahtavat penkille, pysähtyvät hetkeksi patsaan eteen, koskettavat sitä, lukevat sen jalustaan kirjoitetut sanat ”Jumala olkoon lohdutuksesi ja leposi”, ja kävelevät sitten pois, jatkamaan sunnuntaipäiväänsä.

                Tai näin oli. Minun täytyisi nyt muuttaa koko edeltävä kuvaus imperfektiin, sillä patsas on siirretty sisälle kirkkosaliin ja uutuutena sen eteen on ilmestynyt rasia rahalahjoituksia varten. Kiersimme eilen miehen kanssa kirkon taakse, mutta keitaaseen ei enää päässyt, se oli suljetun portin takana, eikä portti auennut, vaikka yritin sitä varovaisesti liikauttaa.

                Patsaan luona voi viivähtää edelleen, mutta kokemuksesta puuttuvat oliivipuu ja pensasaita, ja kukat ja kenkien alla räsähtelevät pikkukivet ja tuuli ja auringonvalo.