Taukojumppaa

Tämän Helsingin sanomien jutun (Toukolanpuiston koulussa lapset harrastavat liikuntaa kaikkien oppituntien aikana.) lukemisesta ja ennen kaikkea kuvailtujen oppituntien visualisoimisesta tuli todella hyvä mieli. Thinking outside the box. useampi kärpänen samalla iskulla, win-win. Vapaampaa, rennompaa, ehkä mielekkäämpää monelle energiselle lapselle, energisoivaa sellaisille, joiden vapaa-aikaan sisältyy kenties pikkuisen liikaa ruutujen tuijottelua. Hankkisiko itselle kotiinkin jumppapallon? Tulipa vain lukiessa mieleen!

Jatketaan lapsilla - lainaus YLE:n sivuilta

                                                                    kuva

"Asiantuntija peräänkuuluttaa pienten lasten elämään kiireettömyyttä. Hänen mukaansa vanhemmat usein aliarvioivat oman merkityksensä lapselle. Hän toivoo, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa turhanpäiväiseen olemiseen ja spontaaniuteen.

- Olisi aikaa pysähtyä ja jäädä katsomaan vastaantulevaa koiraa tai paloautoa. Olisi aikaa jäädä katsomaan sitä paloautoa sen sijaan, että meillä on kiire johonkin havaintokykyä kehittävään harrastukseen."

Tàmmòisestà jutusta

Ja vois muuten varmasti tehdà hyvàà muillekin kuin vanhemmille ja lapsille. Tuo katsomaan pysàhtyminen nimittàin.

Keskittyminen ja keskittyminen

Eilisessa EM-pelissa, hetkinä ennen rangaistuspotkuja Englannin maalivahti kertasi iPadillään italialaispelaajien rankkarityylejä. Gigi Buffon puolestaan oli osana joukkuetovereistaan koostunutta rinkiä. Siitä ringistä välittyi kotikatsomoon sellainen voitontahdon ja keskittymisen taso, jonka olen oppinut urheilua seuratessani yhdistämään voittajajoukkueeseen (tyyliin Timo Jutila kauan kauan sitten erätauolla pelissä Venäjää vastaan asenteella me käännetään tämä, ja niin tapahtui).
               Pirlon temppu ja Buffonin torjunta ja lopputulos oli tämä:

 Italiassa Hartin iPadia kommentoitiin (la Repubblicassa) seuraavasti ”ehkä liika tulevaisuus on pahasta”. Ehkä. Ehkä teknologian sijaan kannattaa hakea voimaa joukkuehengestä, ehkä pelityylien analysoimisen sijaan kannattaa katsoa rangaistuspilkulle astelevaa pelaajaa silmiin – siinä hetkessä. Ehkä monia meidän arkipäiväisistä asioista – urheilu mukaanlukien – ei voida ratkaista tietokoneilla, vaan oman mielen sisällä.

Varas

Opetan miehelleni suomea, ja luetutan hänellä kaikenlaisia tekstejä. Uutisia, aikakauslehtien juttuja, sarjakuvia, otteita kirjoista, kaikenlaista. Toissapäivänä nappasin eteemme John Naishin kirjan Riittää jo ja avasin siitä riittävää informaatiota käsittelevän luvun.

Mies sitten tavaili siitä, että useimmat ihmiset ovat 75 vuoteen ehdittyään käyttäneet elämästään noin 12,5 vuotta television katsomiseen. Plus vuoden mainokset.

                En tiedä mihin laskelmiin ja tutkimuksiin tuo numero perustuu, mutta näppituntumaltakin sen voisi uskoa todeksi. Ainakin jotain sinne päin, ja vaikka tuosta ottaisi muutaman vuoden pois, ei pointti muuttune.

                Meille molemmille tuli mieleen tämä vanha tietoisku, jonka katsoimme YLE Elävässä Arkistossa jokin aika sitten – jälleen osana suomen opiskeluamme!