Kuvia kävelyltä

Lehtien sivuilta

Sain Suomi-tuliaisina aikakausilehtiä:

Niissä oli monta viikonloppulukemiseksi sopivaa juttua.

Kodin Kuvalehti 8/2012

-esittelyssä turhista tavaroista riisuttu koti, ja puhetta siitä

- miten löytää vaatteita kirpparilta/tehdä niitä itse

-ihmisten kokemuksia elämän irtiotoista

-juttu ”hitaasta onnesta”, downshiftauksesta ja sen oikeellisuudesta

Kotiliesi 7/2012

-juttu aivoinfarktista toipuneesta naisesta, joka jouttui miettimään uudestaan koko elämän, ja löysi joogan

-töissä viihtymisestä ja työn tekemisen ilosta

- Hidasta elämää-sivuston Sanna Wikströmistä juttu ja hänen kolumninsa

- kuvia ja kuvausta keväästä ja keväisestä luonnosta

Kotivinkki 6/2012

-alan vaihdosta ja alaa vaihtaneista

-suorittamisesta, nauttimisesta ja rooleista

-ihana juttu ”korttelimummusta”, jonka ovet ovat auki lähiympäristön lapsille

Löydä aikaa

Löydettiin äidin kanssa kortti, jossa luki:

Trova il tempo di riflettere, è la fonte della forza.

Trova il tempo di giocare,  è il segreto della giovinezza.

Trova il tempo di leggere, è la base del sapere.

Trova il tempo d’essere gentile, è la strada della felicitä.

Trova il tempo di sognare, è il sentiero che porta alle stelle.

Trova il tempo di amare, è la vera gioia di vivere.

Trova il tempo d’essere contento, è la musica dell’anima

Vapaasti suomennettuna:

Löydä aikaa ajattelulle, se on voiman lähde.

Löydä aikaa leikille, se on nuoruuden salaisuus.

Löydä aikaa lukemiselle, se on tiedon pohja.

Löydä aikaa ystävällisyydelle, se on tie onneen.

Löydä aikaa unelmille, se on polku, joka johtaa tähtiin.

Löydä aikaa rakkaudelle, se on elämän todellinen ilo.

Löydä aikaa tyytyväisyydelle, se on sielun musiikkia.

Päivän hyvä

Menimme miehen kanssa aamupalalle lempikahvilaamme, eli tälle:

Ja huomasin pöydällä olevasta lehdestä tämän, päivän hyvän uutisen:

Eli Ikea siirtää osan tuotannostaan Aasiasta Italiaan. Mietittiin kieltämättä hiukan epäluuloisina, että mikähän tuossa on takana. Uutisen mukaan Ikea ”uskoo Italiaan”, on tyytyväinen täällä tehtävän työn laatuun, ja sivulta 14 selvisi, että myös tuotantokustannukset ovat pienemmät. Kuin Aasiassa. Kertooko tämä jotain Italian taloustilanteesta? Joka tapauksessa kerrankin näin päin, ja hiukan lisää työtä jollekulle tässä maassa ei voi olla kovin huono asia.

Miksi minunkin?

Miksi minunkin oli pakko aloittaa hitaasta elämästä blogi, eikö niitä ole tarpeeksi? Aiheesta puhutaankin nykyään niin paljon, voiko minulla olla mitään lisättävää, uutta näkökulmaa? Ehkä ei, ken tietää. Kirjoitan silti, hyvin yksinkertaisesta syystä. Kun elämästä alkaa karsia kaikenlaista turhaa, kun irrottaa arjen silloin tällöin informaatiovirikeviihdetulvasta, kun alkaa kiinnittää asioihin huomiota, mieleen alkaa pulpahdella ajatuksia. Ajatukset on saatava paperille/ruudulle, ja kun niitä vähitellen kerääntyy ja kasaantuu, ne haluaa jakaa. Näin on käynyt minulle ja tässä sitä nyt ollaan.

Blogin ulkoasu on vielä alkutekijöissä ja ajan mittaan yritän saada tänne myös kuvia. Omien ajatusten ja kokemusten lisäksi aion referoida/kommentoida ensimmäisessä viestissä esittämääni määritelmään liittyviä uutisia ym. ja kirjoitella arvioita/vastaavia kirjoista, jotka ovat tehneet vaikutuksen. Nimenkin aion muuttaa, kunhan inspiroidun – sen asian kanssa en kuitenkaan hoppuile, hiljaa hyvää tulee!

Valmiustila

Hiukan ennen kolmea soitin oppilaani toimistorakennuksen ovisummeria. Minut päästettiin sisään alaovesta, ja menin hissillä oikeaan kerrokseen. Ovella minua odotti hämmentyneen näköinen sihteeri, joka sanoi, että tämän päivän tuntihan oli peruttu. He olivat lähettäneet koululle sähköpostia.

                Minulle ei oltu asiasta mainittu mitään ja tunsin hetken ajan oloni oppimateriaalikasseineni hölmöksi.

Oppilaani – yrityksen pomo – tuli luokseni ja selvitimme asian hyvässä hengessä, hän pyyteli anteeksi ja minä sanoin, että ei se mitään, kommunikaatiokatkos. Sovimme seuraavasta viikosta.  Aikaa tähän kaikkeen kului kymmenisen minuuttia, mikä tarkoitti, että minulla oli käsissäni yhtäkkiä tunti ja kaksikymmentä minuuttia ylimääräistä aikaa, täysin vapaa iltapäivä, sillä koulu oli tänään suljettu eikä minun tarvinnut pitää tiistaituntejani.

Paitsi että. Nuo kymmenen minuuttia olivat muuttaneet koko päivän psykologisen luonteen. Harmittelin puhelimitse työkaverilleni, miten erilaista olisikaan ollut herätä tietäen, että edessä on vapaapäivä, millaista olisi ollut mennä eilen nukkumaan sen tiedon kanssa. En olisi valmistellut tänä aamuna materiaaleja, valinnut vaatteita ja syönyt lounasta kelloon katsoen.

Alun ärsytyksen jälkeen aloin miettiä, miten paljon työstäni onkaan valmistautumista, valmistelemista, odottamista, tietynlaisen mielentilan tavoittamista ja ylläpitämistä. Kulisseissa pitää tapahtua paljon ennen kuin varsinainen esitys voi alkaa. Vai olenko se sittenkin minä itse, joka annan työlle liian suuren roolin silloinkin kun en ole töissä? Olen niin kuin tyhjäkäynnillä oleva auto, joka hukkaa polttoainetta hetkinä, jolloin sitä voisi ja pitäisi säästää.

Anti-stressi reseptini hitaaseen pääsiäiseen

-    Pitkänäperjantaina toteutin unilupa-päiväni (jollaisen vietin menestyksellä myös joululoman ensimmäisenä päivänä). Annoin itselleni luvan nukkua niin paljon kuin halusin, ilman herätyskelloa, ja myös mennä halutessani päiväunille mihin aikaan päivästä tahansa. Lisäksi kielsin itseäni suunnittelemasta mitään ja ajattelemasta mitään töihin liittyvää. Unta kertyi 11 tuntia.

-     Lauantaina siivoilin ja kiertelin sitten huoneita itsetyytyväisenä. Kaikki oli paikallaan, mikä auttoi omaa sisäistä oloakin. Illalla katsottiin muutama jakso The Big Bang Theoryä, sillä nauru on aina hyväksi.

-     Tänään syötiin pääsiäislounasta pitkän kaavan mukaan perhepiirissä, sen jälkeen lähdettiin miehen kanssa kävelylle. Raitista ilmaa, liikettä jaloissa, sää joka ei ollut liian kylmä eikä kuuma, hiljainen kaupunki, vain kahvilat ja kirkot olivat auki ja molemmista kantautui ääniä kaduille.

Nyt työasiat ovat kaukainen, haalea muisto vain. Ja vielä olisi huominen:

-     Mennään ystäviemme kanssa läheiseen pikkukylään kyläjuhlille ja moikkaamaan erästä toista ystäväämme. Tiedossa siis lisää käveleskelyä ja nauruja.

Tiistaina minun pitäisi olla uudestisyntynyt.