Taukojumppaa

Tämän Helsingin sanomien jutun (Toukolanpuiston koulussa lapset harrastavat liikuntaa kaikkien oppituntien aikana.) lukemisesta ja ennen kaikkea kuvailtujen oppituntien visualisoimisesta tuli todella hyvä mieli. Thinking outside the box. useampi kärpänen samalla iskulla, win-win. Vapaampaa, rennompaa, ehkä mielekkäämpää monelle energiselle lapselle, energisoivaa sellaisille, joiden vapaa-aikaan sisältyy kenties pikkuisen liikaa ruutujen tuijottelua. Hankkisiko itselle kotiinkin jumppapallon? Tulipa vain lukiessa mieleen!

Aikakauslehdessa on kiinnostavia artikkeleita

ja mainoskuvia. Leikkasin ne irti, asettelin lattialle ja katsoin niita.

Ne kertovat, millaisia meidan pitaisi olla ja mita meidan pitaisi haluta.

Tasapainottaa

Mitä ilkeämpiä ihmiset ovat, sitä kiltimmäksi yritän tulla. Mitä ahneempi maailma, sitä vähempään  pyrin tyytymään. Haluaisin vastata tunteenpurkauksiin rauhallisella järkeilyllä ja vallalla pöyhkeilyyn ja rehvasteluun ajattelemalla, että kukaan ei voi todella, oikeasti pakottaa ketään mihinkään. Loppujen lopuksi valta on häilyväistä ja sen voi vaikka väkisin hetkeksi itselleen ottaa. Kunnioitus pitää ansaita.

Viimeisen kuukauden pohdiskeluja.

Tällä hetkellä

Stressaavina aikoina ja muutenkin elämässä kannattaa kysyä itseltä, mitä voin tehdä juuri tällä hetkellä ongelmani ratkaisemiseksi/tilanteeni parantamiseksi/elämäni muuttamiseksi. Yleensä vaihtoehtoja hetken pyöriteltyä vastauksena on yksi pieni asia tai teko tai muutamia toisiinsa liittyviä tekoja. Kun ne tekee ja muuta ei voi – sillä hetkellä – voi mennä vaikka lenkille. Tai päiväunille, jos ei mitään muuta tule mieleen.

 

Itse menin tänään lenkille.

 

(kuva ei liity lenkkiin, se on viime kesàltà)

Yksinkertaista!

Anninan blogista poimittuja kysymyksiä omine vastauksineni (aiheena yksinkertainen elämä):

 

Mitä sinulla on liikaa?

Pakko kai myöntää, että minulla on liikaa kirjoja. Ja niitä on kaikkialla. Niitä on oman kirjahyllyn lisäksi vanhempieni luona ja appivanhempieni luona, niitä on työpaikan kirjastonurkassa (muut saavat lainata) ja juuri annoin niitä Suomessa sukulaistyttöjen luettavaksi. Kunnon pinon. Joistain kirjoista voisin hyvinkin luopua (luettu ja koettu), mutta toisista, niistä tärkeistä ja hyvistä/hyödyllisistä pidän kiinni. Jotkut kirjat tunnetusti luetaan useampaan kertaan läpi.

Ehkä pitäisi oikein tehdä kirjoista kunnon lista ja lukea lukemattomat ”alta pois” ja päättää, mitä tehdä muilla.  

Mitä sinulla on liian vähän?

 
En oikein usko, että minulla on varsinaisesti mitään vähän eikä ainakaan liian vähän. Tai no, ehka mulla on liian vahan kissanpentuja! Kuvassa viime kesan pentue, jota sain kunnian hoitaa <3

                                            

 

Mitä sinulla on liikaa ja mitä liian vähän verrattuna muihin ihmisiin?

Verrattuna moniin maailman ihmisiin, minulla on liikaa ruokaa – sen tietää kahdesta asiasta. Yksi, pitää aina olla varovainen, ettei tule syöneeksi liikaa ja kaksi, aina pitää olla tarkkana, ettei ruoka ehdi pilaantua ja mennä vanhaksi, että se tulee syödyksi. On yllättävän vaikea ostaa ruokaa kahden hengen tarpeisiin.

Vaatteita ja asusteita on varmasti vähemmän verrattuna moneen muuhun (tai ainakin stereotypiseen naisen malliin), samoin meikkausvälineitä minulla on vähän, mutten sanoisi niitä olevan liian vähän. Niitä on sopivasti. En käytä enempää enkä osta tarpeideni yli. Toisaalta taas jos vertaan vaatekaappiani niin monen muun ihmisen vaatekaappiin, ei minulla ole valittamista ensinkään.

No ehkä tämä: maaseudulla asuviin verrattuna minulla on keskikokoisessa kaupungissa liian vähän kontaktia luontoon ja suurkaupungeissa asuviin verrattuna minulla on liian vähän mahdollisuuksia erilaisiin kulttuuritapahtumiin/harrastusmahdollisuuksiin.  Tässä ei tosin ole kyse materiasta, vaan syvällisemmistä asioista.

 

Miten paljon tarvitset elääksesi?

Erittäin hyvä kysymys. Uskoisin, että yllättävän vähän. Voisi olla mielenkiintoista elää esimerkiksi 3 kuukautta hyvin pienellä määrällä tavaroita ja katsoa sen jälkeen, mitä siihen oikeasti olisi lisättävää. Lisäisi sitten sitä mukaa.

 

Mistä voisit luopua jos sinun ei tarvitsisi välittää muista ihmisistä?

 

Minun ei tarvitse luopua autosta, koska meillä ei sellaista vielä ole. Ei tarvitse luopua esim. astianpesukoneesta, koska sellaistakaan meillä ei vielä ole. Meillä ei ole omistusasuntoa, ei lemmikkejä, ei mitään suurempaa, josta luopua. Televisiosta voisin luopua, mutta toisaalta en tiedä, olisiko se sellainen asia, jota tarvitsisi muille perustellakaan.

Mitä yleensä tarvitsee perustella muille?

 

 

Mistä voisit luopua jos muutkin luopuisivat?

 Jos kollektiivisesti päätettäisiin madaltaa elintasoa niin että se nousisi vähempiosaisille, osallistuisin talkoisiin mielelläni. Ekologisuuden nimissä voisin myös luopua monesta – en tosin lentämisestä (kahden kulttuurin välissä eläminen olisi vaikeaa ilman) enkä tietokoneesta (vaikkakin esim. uusien tietokonemallien suunnittelun ja olemassaolevien tarkoituksellisen vanhentamisen voisi mielestäni lopettaa).

Jatketaan lapsilla - lainaus YLE:n sivuilta

                                                                    kuva

"Asiantuntija peräänkuuluttaa pienten lasten elämään kiireettömyyttä. Hänen mukaansa vanhemmat usein aliarvioivat oman merkityksensä lapselle. Hän toivoo, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa turhanpäiväiseen olemiseen ja spontaaniuteen.

- Olisi aikaa pysähtyä ja jäädä katsomaan vastaantulevaa koiraa tai paloautoa. Olisi aikaa jäädä katsomaan sitä paloautoa sen sijaan, että meillä on kiire johonkin havaintokykyä kehittävään harrastukseen."

Tàmmòisestà jutusta

Ja vois muuten varmasti tehdà hyvàà muillekin kuin vanhemmille ja lapsille. Tuo katsomaan pysàhtyminen nimittàin.

Pikkunaisia

Lueskelin aikakauslehteä (D, la Repubblica-lehden naisille suunnattu lauantailiite) eilen ja jäin tuijottamaan koko sivun mainosta, muotimainosta, jossa poseerasi korkeintaan 11-vuotias tyttö. Ripsiväriä ja huulikiiltoa – vähintäänkin, varmaan jotain muutakin. Muutaman sivun käänsin lisää ja löysin toisen samanlaisen. Nojaamassa pää kallellaan pianoon. Tuli tosi surullinen olo, katselin kuvia vuoron perään ja sydäntä pisteli.

 

 

Miksi ulkonäköpaineet ja pinnallisuus pitää ujuttaa lasten maailmaan?